torstai 14. huhtikuuta 2011

Vuorostaan ikävä perunapeltoa

Päivän "tunnustelu" näyttää nykyään olevan se hetki, kun vien eskarilaista muutaman sata metriä kaupunkiin päin päiväkotiin. Tänä aamuna seurueeseen kuului myös Tirtetta, neljäsluokkalainen ja lapsenlapsi.
Puolivälissä matkaa vastaamme tuli äiti ja tytär, selvästi päiväkotimatkalla hekin. Tyttö oli tismalleen samankokoinen ja samannäköinen kuin Tirtetta. Kaiken lisäksi hänellä oli samanlainen ulkohaalari päällä ja suu kävi taukoamatta aivan kuin kaksoiskappaleellamme. Tirtetta jää kaula kenossa tuijottamaan tyttöä ja näytti tyttökin tuijottavan Tirtettaa. Kun kävelimme kuulomatkan päähän, Tirtetta sanoi mietteliäällä äänellä:
- "Ihan sama tyttö! Äiti vain oli eri..."

Miehellä taitaa alkaa viikonlopusta talviloman toinen osa. Koska hän on noin vanha gubbe, on pakollisia lomia lähes riesaksi asti. Hän on siis oikeasti jo niin vanha, ettei kaipaisi enää niin pitkiä vuosilomia. Mutta menepäs kovin julkisesti toitottamaan, että lomia saisi lyhentää, niin jopa saa aika ryöpyn niskaansa. Lomat on pakko pitää, niitä ei voi siirrellä, kartuttaa, eikä muuttaa rahaksi. Meillä miehen pitkät loma-ajat ovat koettelevia ensinkin palkan takia, koska iso osa miehen palkasta koostuu erilaisista lisistä, joita ei lomalla kerry. Toiseksi liian pitkät lomat rapauttaa meidän mamman työmoraalin kotona. Kun mies lomailee leipätyöstään ja on kotona, meidän yhteiselomme on noin karkeasti vetäen aamukahvi-aamupäiväkahvi-jälkiruokakahvi-päiväkahvi-iltapäiväkahvi-linjalla. (Ja tietysti säälliset ruoka-ajat tulevat siihen väliin.) Mies perustelee töitteni jämähtämistä sillä, että "kyllä se mammakin vähän lomaa tarvitsee". Ottamatta kantaa lomantarpeeseeni voin todeta, että laiskuus paiskaa minulle kättä jo miehen yksittäisenkin vapaapäivän koittaessa.

Kaikenlaista kivaa näkee meidän keittiön ikkunasta. Tänään torilla tehtiin mainoskuvausta valkoisesta uudenuutukaisesta Alfa Romeo-menopelistä. Joskus näkee ripaleissaan värjötteleviä ihmismalleja, kun kuvataan milloin mitäkin mainosta tai videonpätkää.
Oikeasti kaikkein kivointa olisi, jos keittiön ikkunasta näkyisi oikein sankka metsä tai peltoaukea.

Mummolan perunasäkin pohjat kapistelin äsken ja viimeiset papan perunat meni kattilaan. Äidin laittaman vehnäjauhosäkin pohja paistaa jo.
Kaupasta saatava peruna on nykyään erinomaisen hyvälaatuista ja lajikkeitakin on jokaiseen mielitekoon. Siitä huolimatta ottaisin mielummin perunat mummolan säkistä ja nuuhkisin oman pellon mullan tuoksua. Ja nyt kun on tottunut pienen myllyn vastajauhettuun vehnään, markettijauhot eivät maistu enää miltään.
Se on muuten ihan kohta aika ottaa siellä mummolan puolessa maata siemenperunat itämään. Ennen ne idätettiin saunan pukuhuoneen nurkassa. Mahtaakohan äiti nykyään laittaa siemenperunat pannuhuoneeseen.
Lempikuvani Helsingin historiankirjoista on kuva sotavuosilta: Linnanmäen rinteeseen istutetaan perunaa kasvamaan! Kylläpä se olisi ihana näky tänäpäivänäkin!

4 kommenttia:

  1. Saako udella minkä ikäinen mies sulla on? Jossain vaiheessa sanoit et eläke lähestyy? Mitä sä ajattelet siitä, et se eläke tulee? VAi silloinko olette maalla ja täynnä touhua ja tohinaa päivät, eikä eläkettä niinkään. Ihana muuten kuulal et miehes tykkää töistä noin paljon. Se on luksusta!

    VastaaPoista
  2. Mies on syntynyt -53.
    Vanhan eläkejärjestelmän mukaan hän olisi jo eläkevaari! Jos nykyinen sopimus pitää kutinsa, on miehellä reilut neljä vuotta työuraa jäljellä, jos terveys kestää.
    Aika monet linja-autonkuljettajat tekevät osa-aikatyötä eläkkeellepääsyn jälkeen. Siitä ei mies ehkä niinkään paljoa haaveile kuin maallepääsystä noin neljän vuoden päästä.
    Tämänhetkinen suunnitelma on, että muutamme mummolaan, kun mies pääsee eläkkeelle.Joskus olemme leikkineet ajatuksella, että me asuisimme mummolassa ja mies tekisi Helsingissä pitkiä työputkia ja tulisi vapaapäiville maalle. Se ei tuntunut kuitenkaan hyvältä ajatukselta, kun tahtoo ikävä riepoa jo 11-tuntisen työpäivän aikana.
    Mies kyllä itse harmittelee, että oppi nauttimaan työstään vasta eläkeiän kynnyksellä. (Eipä hän olisi nuorena miehenä tuollaista työtahtia jaksanutkaan.)
    Minä olen hyvin tyytyväinen, että minulla on ollut mahdollisuus olla kotona nämä vuodet.
    Luulen, että nautin myös sitten, kun mies pääsee eläkkeelle ja elämä voidaan rakentaa muunkin kuin työvuorolistan mukaan.

    VastaaPoista
  3. Kauppojen perunoiden laadusta voi kyllä olla toistakin mieltä. Tai en tiedä tuleeko sinne parempaa perunaa, mutta täällä on ihan surkeaa laatua harva se kerta kun perunoita ostaa. Ikävä on oman maan pottuja :) Sipuleita on vielä vähän, mutta korin pohja on kyllä jo selkeästi näkyvissä.

    VastaaPoista
  4. Voi olla, että se johtuu tavaran nopeasta kierrosta ja vaativaisesta asiakaskunnasta, että täällä saa todella priimaperunaa, osti sitten pakattuna tai irtotavarana. Hinta vain on julmettu: 0,60- 1,60kg. (Jos viljelisin perunaa myyntiin, suuttuisin tuollaisesta hinnanjulmeksumisesta. Mitä saa viljelijä, jos marketti myy 60 sentillä ulos?)

    VastaaPoista