Kun aamulla kiirustimme eskarilaistytön kanssa kaatosateessa (lämmintä +5) tarhaan, ajattelin mummolan kellaria.
Koulutyttönä vakiintui käytäntö tällaiseen kevätaikaan, että aamulla kouluun lähtiessä ja iltapäivällä sieltä tullessa kävin lappamassa ämpäritolkulla vettä mummolan kellarista. Siis silloinhan oli kyse kodistani, nyt nimitys on vakiintunut mummolaksi. Edellisen kirjoitukseni kuvassa kellari löytyy latorakennuksen oikeasta reunasta, viimeinen ovi. Ja sinne kellarin monttuun lumensulamisvedet oikein iloisesti valuu ja sieltä kellarin pieneen eteiseen ja sieltä ihan perille asti perunalaarien sekaan.
Niin kauan kuin minulla muisti lapsuuteen pelaa, on jokakeväinen riesa ollut tuo vesiasia. Sitä souvia on kautta aikain riittänyt kaikille kynnelle kykeneville. Aamuvirkku kävi hoitamassa aamun ensimmäisen käynnin ja iltavirkku kävi vielä katsastamassa tilanteen.
Kuin aamuiset aatokseni arvaten äiti sitten soittaakin aamupäivällä ja kysyy: "arvaa, mitä on papan kanssa tänään tehty?"
Voi olla, että tämä on viimeinen kevät, kun ämpärivehkein tuota hommaa tehdään. Niinkuin äiti sanoi, "että kun tämmönen kyykkä-eukko ja kyykkä-ukko iljanteisen pihan poikki hoippuu kellarille ja jäistä rinnettä kiipeää täysien ämpärien kanssa parikymmentä kertaa kerrallaan kolmen tunnin välein, alkaa olla rankkaa hommaa."
Täytyy pitää velipoikien kanssa neuvonpito ja kysyä joltakin as.tunt.ap. ja hoitaa tämmönen pikkujuttu nykytekniikan keinoin hoidettavaksi eli pumppu.
Pakko vielä lisätä ihan toivorikkautta ylläpitääkseni: yksi ensimmäisistä hommista mummolaan muuton jälkeen on uuden, ison kellarin rakentaminen. Luulen, että sinne tulee sähkö ja viemäröinti. (Näin puhuu onttopää kaupunkilainen, joka muuttaa maalle ja alkaa kasvattaa perunoita, porkkanoita ja hillittömästi mansikoita.)
Katsokaa ikkunasta ulos. Mitä näkyy? Meillä näkyy ihan realistisesti ilmaistuna koirankakalla ja hiekoitussepelillä kuorrutettuja mustankeltaisia lumikasoja ja niin roskainen ja saastainen torintekele, että tekisi mieli desinfioida kenkänsä sisälle tullessa. Oikeasti tuolla vesipisarat jää ihmettelemään lehmuksenoksille ja aamulla kun avaa ikkunan pihan puolelle, joku tuntematon lintu pitää sellaista ilakointia, että saa kaikki nukkuvat lapset sisällä hereille!
(Jos saisin valita, olisin tuhat kertaa mielummin ämpäröimässä vettä mummolan kellarista.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti