Jos olisin arvannut, että pajupuskien löytyminen on niin kovan homman takana, olisin suosiolla kävellyt kukkakauppiaan puheille ja maksanut 5 euroa (!? olisinkohan maksanut) pajukimpusta.
Reippain askelin, Tirtetta pyöräillen, lähdimme äsken tyttöporukalla hakemaan tarveaineita virpomisvitsoja varten. Meillä on aika monta vuotta tainnut jäädä väliin, mutta nyt Ahkera tyttö ehdotti, että pikkutytöille olisi kivaa puuhaa lähteä virpomaan. Täällä vanhat tädit ja sedät oikein ilahtuvat pienistä virpojista ja virpomispalkatkin on aika avokätisiä. Nameja ja kolikoita ei säästellä. Nuoretkin perheenäidit suhtautuvat oikein myönteisesti perinteiden vaalijoihin.
Lapinlahden sairaalan puistikosta sitten napsimme jotakin risukoita, pajupuskia emme nähneet koko reissulla ja hautuumaalta nyt ei ilkiä edes ajatella oksien taittamista...
Vaikka kävelylenkki teki oikein hyvää, lievä ärsyyntyminen oli mielessäni idullaan: ei edes pajupuskia ole kaupunkilaislasten ilona!
Aamulla oli kolmella pienimmällä pojalla oikein mieleistä puuhaa. Olemme viime aikoina "tehneet yhteistyötä" ts. saanneet osaksemme sydämellistä apua Hope-yhdistyksen taholta. Pojat pääsivät mukaan heille harvinaiseen harrastukseen, 8 kertaa treeniä Savate Clubilla Sörnäisissä. Clubi oli lahjoittanut kurssin Hope-yhdistyksen lapsille. Lasten ilmeet kertoivat, että hauskaa oli ollut. Meillä matkakin on helppo, kun metrolla pääsee aivan perille asti.
Mies soitteli työmaalta. Pää tulee vetävän käteen joka asiassa. Miehen puolen vuoden sallitut ylityötunnit tulee täyteen ja seuraavan kerran voi tehdä ylitöitä kesäkuun jälkeen. Olimme unohtaneet kokonaan tämän puolivuosikiintiön. Onneksi pullojenkeruukausi näyttää pyörähtäneen iloisesti käyntiin. Eilinen lämmin viikonlopun ilta houkutteli juomannautiskelijoita "luonnon helmaan" ja pelkällä maidonhakureissulla poimin monen euron pullot mukaani. Kai kaikki huomasi vitsin: miehen yksi ylityöpäivä vastaa kahta Madonnan konsertin pullotuottoa.
(Meidän perheen laiskan työn pullosaldo Madonnan konsertti-iltana lähenteli sataa euroa, emmekä edes urakoineet kunnolla jätesäkkien kanssa.)
Nyt jokainen askartelemaan vaikka vain omaksi iloksi "virvonvitsa". Jos kotoa ei löydy höyheniä ja muuta perinteistä rekvisiittaa, ota mielikuvitus apuun: matonkudetta, kahviservetistä tehty ruusuke, villalankaa, langassa roikkuvia nappeja.
Tuoreutta ja terveyttä toivotellen.
Saman asian kanssa saa pähkäillä jo täällä 'maalla' Haukilahdessa eli että rannat ja puistot ovat niin hoidettuja, etteivät pajukot enää mahdu kuvaan. 70-luvulla Westendin alueella oli paljon pajukoita ja muutakin 'oikeaa' metsikköä, nykyään ei. En osaa asiaa surra tai kaivata, mutta toteanpa vaan, että ajat muuttuvat ja meidän elämä sen mukana. Toisaalta kuvittelisin, että jos ajelette Mankkaalle tai Henttaalle päin bussilla, niin siellä peltojen ojista kyllä pajukkoa löytyy yllin kyllin - ja olisihan se kevätretkikin samalla.
VastaaPoistaMeillä täällä maalla on ojanvarret täynnä pajukkoa, ja vaikka kesäsin niitä karsitaan niin ainahan nuo onneksikin kasvavat uuestaan. ;D
VastaaPoistaPienin omatoimisemme nappasi sakset käteensä ja kipaisi pihan poikki metsänreunaan saunanpuhtoiset posket yhtä punaisina kuin kumisaappaansa kukkakuviot. PAlasi kimppu kissoja kainalossa. Nyt on oksissa tiput, rusetit ja höyhenet. Aamusella kuoronsa kanssa laulavat ja sitten palaillaan parahiksi puolilta päivin naapurin kiltille pariskunnalle perinteinen virvonvarvon-tuokio järjestämään.
VastaaPoistaTerveyttä, siunausta, tulevallekin vuodelle♥
Hei, meillä on käytetty jo vuosien ajan omenapuun oksia, mun mielestä siihen käy mikä vain oksa, varsinkin jos siinä on edes vähän rosoa :)
VastaaPoista-tarjah- ihan totta, kyllä ne virpovitsanoksat sitten meilläkin oli loppujen lopuksi aika kapukoita, mutta hyvin hommansa hoitivat.
VastaaPoistaJutta, Paikkotyttö Hanna, tinttarus: Oikein rauhallista pääsiäisviikkoa Teillekin!