maanantai 15. elokuuta 2011

Syksyn ensimmäiset marjapiirakat

ovat jäähtymässä. Kermaviili siinä marjojen päällä on paras antaa hyytyä ja jäähtyä kunnolla. Piirakoita oli sen takia pakko ruveta leipomaan, kun S-marketin lopetusmyynnistä ostin pari purkkia kermaviiliä puoleen hintaan ja ajattelin, että jotakinhan niistä voisi leipoa. Vaniljakreemijauhettakin raskin ostaa viimein, kun kerran edullisesti sain. "Feikki" dallaspullat täytyy kokeilla jonakin päivänä.

Olen oikein tyytyväinen, että Rihannan konsertti-iltana sataa vettä. Kaikki pullonkeruuintoiset on helppo houkutella sateessa kulkemisen sijasta kotisaunaan. Huomisesta aamusta näille ei kärsi puhua yhtään. Selkeä koulunalkuallergia on puhjennut joka ainoalle. Ainoa koulunpenkille tai koulun navettaan halukas, eli Maatalouskoululainen, ei edes kouluunsa vielä pääse, vaan taitaa lähteä huomenna kohti mummolaa.

Olin keväällä laittanut lasten todistukset paperikaappiin "talteen". Iltapäivällä etsin puolitoista tuntia sitä "tallea". Tulipahan kaikki irtopaperit lajiteltua ja kaappi siivottua. Ne todistukset kun oli ihan toisella hyllyllä, minne muistin ne laittaneeni.
Sen verran leppoiselta nyt kuitenkin huominen aamu yhdeksän kouluunlähtijän ja yhden työhönlähtijän kanssa vaikuttaa, että laitoin ruisleipätaikinan aamuksi. Vaikka minulla oli 20 kiloa ruisjauhoja kotona, olin hurjan tyytyväinen, että sain pelastettua 10 kiloa luomuriihiruisjauhoja kaupan tyhjennysmyynnistä turvaan. Riihitetystä rukiista tehty leipä on maailman parasta ruisleipää. Samalla tavalla kuin hyvin savustettu kala on maailman parasta kalaa.
Tänään ajattelin, että miksi ei koskaan voi silloin, kun tuntee olevansa varoissaan, täyttää ruokakaappejansa kunnolla. Perjantaina ja lauantaina kun se kaappien täyttö oli todella kannattavaa, on nyt saanut keskittyä ruuanlaittoon, eikä joka purnukan puutteessa tarvitse juosta kaupassa. Isot tytöt toi tänään Citymarketista euron broilerinfilesuikaleita, mutta juuri muuta ei ole tarvinnut käydä hakemassa. Maidonkin kanssa pärjäämme loppuviikolle asti, kun Pikkuveljen nerokkaasta ideasta rahtasimme puoli-ilmaista maitoa koko laatikollisen.

Noita marjapiirakoita maistettuani totesin, että kyllä kannattaisi malttaa paistaa pohjaa kunnolla ennen marjojen ja muiden täytteiden lisäämistä. Pakastemarjat on niin vetisiä ja minusta niitä täytyy olla reilusti, jos kerran marjapiirakkaa tehdään.

4 kommenttia:

  1. Hei, Sirkku!
    Olen illan istunut blogiasi läpi kahlaten. Lukenut, itkenyt ja nauranut! Tämä on paras! Ihan vakavasti sanottuna paras!! Tässä blogissa on elämänmaku ja ilo mukana, sopivasti timminä pakettina. Voin haistaa ruisleivän ja korvapuustiesi tuoksun. Kuulla ihanien lapsiesi helkkyvät äänet ja aistia kodissanne asuvan rakkauden ilmapiirin!
    Luen useita blogeja, mutta tämä vetää täydet pisteet. En ole kenenkään nähnyt kirjoittavan näin, kuin sinä teet.

    En omista omaa blogia, en käyttäjätilejä tms. lueskelen ja kirjoitan kommentteja anonyymina nimimerkillä.

    Siunattua syksyä ! Huomaan, että ollaan saman Isän lapsia ;)

    t. vierailija Savosta

    VastaaPoista
  2. Minulla on myös noita "talteen" paikkoja, jotka kummasti vaihtavat paikkaa...☺

    VastaaPoista
  3. Savolaisvierailijalle
    Lämmin kommenttisi tuli mieleni iloksi päivänä, jolloin on tapahtunut paljon sellaisia omakohtaisia asioita, joita ei voi blogiin kirjoittaa.
    Siunausta elämäsi ylle,
    kuin myös Irmastiinalle.

    VastaaPoista
  4. Hyvänen aika.. olen ihan tyystin unohtanut lasten todistukset!! Mihinköhän ihmeen paikkaan olen ne laittanut... varmaan nekin on siellä "tallessa" jossain..

    VastaaPoista