lauantai 6. elokuuta 2011

Tillit ja perunat

Pitää pyytää Pikkuveljeä etsimään viikon kuvaksi taas kuvaa meidän "uudesta talosta". Tuli niin kamala ikävä mummolan nurmikoita ja puutarhaa.
Tämä kaupunkilaisten tapa syödä ja laittaa ruokaa on niin käsittämätön! Hankit jostakin valuuttaa, kävelet kauppalaitokseen, valitset ja valkkaat ja pähkäilet, "mitä tänään syötäisiin" ja kippaat valuuttasi kassaneidin pohjattomaan kitaan, kannat olkapään nivelsiteet pinkuen kassisi kotiin ja alat mättää muovista rapisevia ruoka-ainespakkauksiasi jääkaappiin ja pakastimeen. Sitten pähkäät uudestaan, "no haluammeko me nyt syödä tätä vai tätä". Sitten teet sitä tai tätä ja toisella kädellä heittelet roskapönttöösi muovijätteinä puolet siitä keosta, minkä äsken rahtasit kotiin.
Päätin tehdä kalakeittoa. Olin ostanut Cittarista pakastekalakuutioita, kun nopeuttavat hiukkasen kuuden litran keiton keittämistä. Kaadoin perunapussista loput papan perunat altaaseen ja huomasin, että saan kävellä uudelleen kauppaan hakemaan lisää perunoita. Vaikka perunat maksoivat 45 senttiä kilolta, olin silti hyvin ärtynyt, kun JOUDUIN OSTAMAAN PERUNOITA! (Toivottavasti tämä ei ole muuttumassa siksi "marisijamummon blogiksi", mitä mieheni joskus arvuutteli.) Koska olin jo valmiiksi ärtynyt, ostin suutuspäissäni myös ruukkutilliä! Siis kuvitelkaa! Ostaa tuoretta tilliä kaupasta! (Jos olisi paha aika kuukaudesta, saattaisin pirauttaa pienet itkut ja mies sitten ihmettelisi, että "mitä se mamma täällä taas nyyhkii?" Ja mamma itkisi sitä, että joutui ostamaan perunoita ja tilliä.)
Tiedättekö mitä:  kun minä pääsen kesäkuussa armon vuonna 2015 mummolan pihaan ja olen pessyt Helsingin pölyt jaloistani, minä marssin mummolan vanhan talon taakse kasvimaalle ja niillä pestyillä maalaisenjaloillani kävelen pitkin mullosta ja katsastan sopivan paikan. Ja siihen sopivaan paikkaan minä laitan kasvamaan niin paljon tilliä, että loppukesästä sitä kaksi päivää pakastetaan. Ja joka ikiseltä tuttavalta, joka sinä kesänä pyörähtää meitä mummolan maille katsomaan, minä kysyn "haluatko mukaasi tilliä?"
Johan alkoi vähän helpottamaan.

Aamupäivän minua ärsytti oma kanaemomainen itseni. Lisäksi minua ärsytti liian vilkas mielikuvitukseni. Ja liian holhoava asenteeni.
Perheemme pojista kaksi vanhinta on täysi-ikäisiä. Mielestäni vielä kohtuullisen järkeviä sellaisia. Kyllä
täysi-ikäinen, järkevä nuorimies saisi olla kavereillaan kylässä ilman, että äiti hyösää perään. No onneksi en ihan hyösännyt, koska muuten olisin ollut vielä enemmän hösö, kun toisen pojan puhelimesta oli akku loppunut. Jos olisinkin siihen puhelimeen sattunut soittamaan ja kuullut äänen "valitsemaanne numeroon ei saada...", niin ei olisi paljoa puuttunut, ettenkö olisi huolestunut oikeasti. Nyt olin vain levoton. Ja kumpikin poika vietti myöhäistä iltaa kiltisti kaverinsa kotona! Minun mielikuvissani he hoippuivat hakattuina, verissäpäin pitkin kaupunkia, jos ei ihan tajuttomana jossakin porttikongissa.
Toinen poika sanoi, että "ei halunnut herättää minua soitollaan, kun teki päätöksen kaverin kotiin menosta vasta niin myöhään".
Päivitin ohjeistusta ja sanoin, että ilomielin saa herättää vaikka mihin aikaan.
Pitäisi varmaan noiden nuorten miesten saada oma vaimo, niin minä pääsisin huolehtimaan nuorempia poikia...

Nyt minulla on ihan avoisa olo. Taidan levittää ehtaa voita itse tehdyn ruisleivän päälle, syödä kalakeittoa ja olla kiitollinen ruuasta ja kodista. Ja tietysti myös siitä, että mies pääsee koko yöksi töihin.

10 kommenttia:

  1. Moon täs ny miettiny kovasti että tekiskö ihan niin jotta ostaas jossain vaihees kun päästää siis maalle myös,niin kunnon pakastimen,
    oman sian jos toisenkin ja tekis ne omat lihat, mutta en tierä kestääkö oma pää sitä että pitääskö ostaa vaan tilalta että ei tarttis sitte eläimeen kiintyä.
    tekisi omat jauhelihat yms.

    Kanoja meille tulee ihan varmasti ja nythän meillä on nuo kilit kasvamassa eli ne poijitetaan ja sitte saadaan niistä maitoa :)

    VastaaPoista
  2. Tulinpa vastavierailulle ja kirjaannuin saman tien. Kyllä täällä on elämänmakuista jutustelua.
    Ja ne äidin huolet lasten puolesta,ikuista se on. Omani ovat lentäneet pesästä jo ajat sitten sinne pääkaupunkiseudulle ja aina vaan huolehtii aikuisista ihmisistä vaikka ei olis syytäkään..

    VastaaPoista
  3. Kyllä omat perunat ja tillit on poikaa, jos niitä vaan kasvais enemmän kuin ämpärissä parvekkeella. Minä olen niin perso tillille, että kuivaan sitä isot niput talveksi kun en raski maksaa talven hintoja. Nyt tosin ostin jo varuiksi pussillisen kuivattua tilliä. Minulla on vain pieni pakastin, niin kuivaaminen sopii paremmin.

    VastaaPoista
  4. Kasvata ihmeessä tilliä itse vaikka parvekkeella. Se vissiin kasvaa ihan hyvin sillein. Jos olen oikein käsittänyt niin sen kaupan jutskan voisi istuttaa sellasenaan sinne purkkiin ja siinä se sitten jatkaa kasvuaan. Mulla on tuollanen kukkateline-jutska ja siihen ajattelin yhden ystävän avustuksella istuttaa purkkeihin tilliä, persiljaa ja ruohosipulia. Ties vaikka ne elelis hyvin siinä ihan sisätiloissa ja talviaikaankin? En siis tiedä onnistunko, mutta koitan ainakin..

    VastaaPoista
  5. Tiijätsä, Heli, että mä en viitsi laittaa parvekkeelle täällä edes kukkia!
    Täällä tulee mustaa nokea ja pölyä niin hurjasti, että jos unohdat pyykit kahdeksi päiväksi telineeseen, niistä saa puistella mustan pölypilven. Samoin valkoisella parveketuolilla on yhdessä päivässä musta pölykerros.
    Arvaas vaan, miltä meidän keuhkot näyttää, kun me HENGITETÄÄN sitä mustaa pölyä!
    Ei siis ihme, että täällä kaikki ihmiset kärsii jatkuvista hengitystieoireista.

    VastaaPoista
  6. Oi kalakeittoa ja ruisleipää nami nami.
    Tillistä puheenollen, tänään minunkin piti memnä kauppaa ostamaan tillinkukintoa, eikä sitä joka kaupssa olekaan.
    Tähän asti on itselläni ollut tillit kun olen laittanut kurkkuja säilöön, mutta kun ne ihanat jäniksenpojat söivät tillimme niin eipä ollut nyt.
    Leppoisaa pyhää sinulle!

    VastaaPoista
  7. Me äidit olemme niin suojelevaisia on sitten kyse isoista tahi pienistä lapsista.Aina on sydän syrjällään.

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa hyvältä tuo suunnitelmasi vuodelle 2015 :).
    Tuttu tunne, kun mielikuvitus alkaa laukkaamaan, jos ei hetkeen saa jotain ihmistä kiinni millään välineellä.
    Tillistä puheen ollen tänään säilötään kurkkuja, osto-sellaisia eikä ole ruukkutilliä tänä vuonna kasvimaalla. No ei kun kauppaan vaan.
    Hyvää pyhää!

    VastaaPoista
  9. Täältäpä löytyi pirteä ja ihana blogi. Minäkin voisin itkun päästää ihan julkisesti jos pitäisi ostaa perunat ja tillit kaupasta. Viime talven pari kiloa jouduin perunoita istamaan kun en lumen takia päässyt kellariin, En sitten ymmärtänyt hölkäyksen päläystä niistä merkinnöistä mitä pusseissa on. Aina sitä tuosta jälilasvusta huolehtii, ei se tunnu loppuvan koskaan ja minulla sitä jo piisaa lapset. lastenlapset ja vielä lastelastenlapsetkin. ja kaikista sitä vain mielessään huolta kantaa.
    Yritin tänne kirjautuakkin, mutta ei suostunut yhteistyöhön kone,. yritän myöhemmin, ei näin elämän makuiseen blogiin voi olla edes palaamatta.

    VastaaPoista
  10. Blogissani olisi tunnustusta :0)

    VastaaPoista