keskiviikko 10. elokuuta 2011

Yökyläilijä saapui

Eilinen päivä päättyi kaurapuuron keittoon. Isot pojat pyysivät iltapalaksi kaurapuuroa, keitin sitä viiden litran kattilallisen ja puuro melkein loppui kesken: töistä tullut isi sai kaapia puuronrippeitä kattilan pohjalta.
Tämä aamu alkoi kello viisi kaurapuuron keitolla. Kello 6.30 keitin toisen kaurapuuron.
Ei tämä nyt sitä tarkoita, että tässä huushollissa ei enää muuta ruokaa saisi, mutta näyttää taas olevan tällainen puurobuumi.
Päivä on hujahtanut hyvin aikataulutettuna. Mies tekee haikeita viimeisiä ylityöpäiviään tänään, siitä tuli tuo kello viiden puuro. Kello 13 hän tuli kääntymään kotona ruokatunnillaan. Puolenpäivän jälkeen tuli Elämän Toivonsäde, eli lapsenlapsi ja hänen äitinsä. Lapsenlapsi tuli mummolaan nyt sellaiselle armeijan "mettäkeikalle".
Neljä yötä ja päivää hän selviää kuuden tädin, kuuden enon, yhden mummon ja yhden papan hoivissa. Hänen vanhempansa lähtivät luonnollisesti haikein mielin lentokentälle ja kohti Etelä-Ruotsia. Kun joku kirjoitus takaperin kirjoitin enkelin raskaasta vierailusta, on nyt elämässä seuraavana vuorossa sen pienen tytön hautajaiset. Se pieni tyttöhän oli lapsenlapsen serkku.
Tuo suloisesti puhua pulpattava pellavapäinen, tarkkasilmäinen sipsukka on meille maailman rakkain. Kysyin hänen enoiltaan ja tädeiltään ja me kaikki olimme samaa mieltä. Hänen isänsä ja äitinsä voivat tehdä raskaan, sydäntä koettelevan, mutta mieltä huojentavan matkansa turvallisin mielin, sillä emme päästä silmistämme heidän elämänsä suurinta aarretta ja omaisuutta. Meidän silmiemme ja korviemme lisäksi häntä vartioi enkelit "edestä ja takaa", niinkuin Raamattu lupaa. Kaiken lisäksi Raamattu kertoo, että kun Isä Jumala teki luomistyötään, Hänen Poikansa katseli tuota työtä ja "Hänen ihastuksensa olivat ihmislapset". Kun ihmislapset ovat sekä Taivaan Isälle, että Hänen Pojalleen niin tärkeitä, meidän on helppo käsittää, miksi heistä pidetään niin tarkkaa huolta.
Joku voi kysyä, miksi Jumala sitten katsoo tarpeelliseksi katkaista ihmisen elämän alle kaksivuotiaana? Mikä on Hänen tarkoituksensa. Mikä tarkoitus on tuottaa sen lapsen läheisille niin suurta tuskaa ja kärsimystä? Miksi lapsen pitää syntyä, jos hänen elämänsä lanka katkeaa niin varhain?
Jumala katsoo meitä ihmisiä IANKAIKKISUUSNÄKÖKULMASTA. Hän suunnittelee asioita niistä lähtökohdista. Meidän ihmisten ajattelukyky rajoittuu tähän inhimilliseen elämään. Vain joitakin vilauksia voimme oivaltaa Jumalan iankaikkisuudesta ja kaikkivaltiudesta. Jumala on ajatellut meidät iankaikkisuusolennoiksi ja on tehnyt suunnitelmansa niin pitkällä tähtäimellä. Siksi Jumalan sallimus temmata joku rakas ihminen pois meidän mielestämme liian varhain, on vain Jumalan kokonaissuunnitelmaa.
Totta kai me inhimilliset ihmiset reagoimme asioihin kuin ihmisen kuuluukin, mutta voimme hakea elämämme dramaattisissa käänteissä tukea ja lohdutusta siitä, että Jumala tietää, mitä Hän tekee.
Raamatussa sanotaan myös, että on kysymys "aarteesta saviastioissa".
Jumala ei toden totta pakota ketään uskomaan tähän Raamatun "hullutukseen", niinkuin Raamatussa osuvasti kuvataan. Jumala on kuitenkin tehnyt uskon tien ihmiselle niin helpoksi, ettei "siltä hullukaan eksy".
(Tämäkin on Raamatun ilmaisu.)
Minä totean tähän, että uskokoon, ken tahtoo, mutta sydämestäni suosittelen uskomista. Elämäni on turvallisella, vakaalla pohjalla uskoni johdosta.
...
Maatalouskoululainen pääsi nyt leikkimään teiniäitiä ja vei kultakutrin ulos kiik-kaak. Voisi melkein ottaa aikaa, kuinka monta tuntia ehtii Melska kiikata tämän mummolareissun aikana, kun kerrankin noita kiikattajia riittää. En muista kuulleeni, että hän olisi koskaan pyytänyt keinumisesta päästä sisälle ja kotiin. Sisääntulon syy on poikkeuksetta ollut keinuttajan uuvahtaminen.
Lentokentältä tuli Melskan äidin soitto. Nyt voivat huojentunein mielin aloittaa matkaansa.
Turvallista, levollista matkaa tytär ja huippuvävy!

7 kommenttia:

  1. Voih, rakastaisipa joku mummo minunkin lapsiani noin paljon! <3

    VastaaPoista
  2. Rakkaus pienta lastenlasta kohtaan on niin ihanaa, Kun koko perhe jakaa rakkauden pieneen, voiko lapsi suurempaa lahjaa saada.
    Niin käsittämätöntä on elämä. toinen viruu vuosia mistään tietämättä kuin jo pois olevana ja joku sitten lentää enkeleiden luo jo noin kovin pienenä. Minulta on kuollut pikkuinen sisko 10 kk. ikäisenä ja lapsena vahvasti uskoin hänen olevan minun enkelini, vaikka en koskaan häntä edes nähnytkään.

    VastaaPoista
  3. Kyllä voin uskoa että pieni viihtyy teillä.
    Kiitos tuosta kirjoituksestasi. Ihanasti kirjoitit.
    Näin on minunkin mielstä, Jumala tietää miksi salliii tapatumat.
    Ilman hänen sallimistaan ei mitään tapahdu.
    Okein mukavia ja enkelin suojelevia hetkiä sinne teille!

    VastaaPoista
  4. Kyllä laittoi taas ajattelemaan tuo kirjoituksesi.
    Pitää muistaa olla niin pienestä kiitollinen tässä elämässä.
    Ihania hetkiä teille lapsenlasenne kanssa.

    VastaaPoista
  5. Olet kyllä ihanainen mummo ja äiti- ja vaimo!Puurokausia on muuten meidänkin laumalla, ja välillä ei maittaisi ollenkaan.

    VastaaPoista
  6. Kaunis ja ajatuksia herättävä kirjoitus.
    Satujen saaren aamusta tervehtien
    Heljä

    VastaaPoista
  7. ihana kirjoitus .ihana mummo. tv aiti kuuden

    VastaaPoista