Isi lähti hetki sitten ajelemaan kohti Helsinkiä. Tänään hänen entisellä työpaikallaan tarjotaan kaikille viime kuukausien aikana eläkkeellejääneille työntekijöille kakkukahvit ja niiden kahvien takia hän matkaan lähti. Tokihan käynnin tarkoitus on syvempi ja merkittävämpi. Varmasti muutkin paikalla olevat tuoreet eläkeläiset työstävät henkisesti leipätyön päättymisen aikaansaamia tuntemuksia ja yhteinen tapaaminen tavallaan solmii loppusolmun työasioille.
Annoin isille rahaa matkaa varten ja sanoin, että jos maantierosvot aikovat sinut ryövätä, anna nämä heille.
- "Sanon siis, että vaimo käski antaa nämä teille" mies vielä varmisti.
Kehotin miestä kuitenkin ensin kysymään pysäyttäjiltä, ovatko nämä maantierosvoja tai kenties muilla asioilla.
Koska perheen päätoiminen autonkuljettaja ja kuskaaja on siis muualla, on minulla tänään neljä kirkonkylänreissua ja saan niistä yhden karsittua pois, jos jään puolenpäivän seutuun norkoilemaan kirkolle kahdeksi tunniksi. Isi vaihtoi autooni eilen talvirenkaat, mutta kesäkeliksi näyttää tuolla kääntyvän pakkasyön jälkeen, kun aurinko paistaa täydeltä terältä.
Perheemme kasvoi eilen yhdellä uudella jäsenellä. Haimme kissanpennun, joka on nyt yhden ison tytön hoivissa ja oma. Reippaasti pikkuinen puolustautuu Diana- kissalta ja perheen sisäkoirilta: vakuuttava hentoinen sihinä pitää katselijat turvallisen välimatkan päässä ja jos jonkun nokka uskaltautuu liian lähelle, huitaistaan teräväkyntisellä tassulla.
Olipa taas riemukasta tänä aamuna kantaa puut leivinuuniin. Nyt nautiskelemme suloisesta lämmöstä.
http://www.paivamies.fi/blogit/blogistit/blogisti_paivamies-verkkolehden-vierasblogi/1406/
Linkistä pääsee blogitekstiin, jonka kirjoittajan ajatuksiin yhdyn, vaikken ole joutunut samanlaisen kohtelun alaiseksi, kuin monet lestadiolaiset suurperheiden äidit. Kiitos, Päivi, linkistä!
Linkin tekstiin kommentoin. Tottakai suuri perhe antaa voimaa, jos siinä tilanteessa on omasta tahdostaan. Ei esimerkiksi niin, että olisi kasvatettu uskomaan, että taivaspaikka menee,jos rajoittaa perheensä lapsimäärää tai että joutuu synnyttämään ne syntymättömät lapset helvetissä, tai ei pidä synnytyksissä taukoa edes esimerkiksi mielen järkkyessä. Sen lisäksi,kaikista ei automaattisesti ole huolehtimaan 12 lapsesta.
VastaaPoistaOmat vanhempani ovat molemmat 12 lapsisten perheiden vanhimpia lapsia molemmat, ja kyllä heistä näkyy se, ettei heille ole riittänyt vanhempien huomiota, kun aina vain on uusia lapsia syntynyt ja he ovat joutuneet huolehtimaan pienemmistä sisaruksistaan. Äitini on siitä jopa omille vanhemmilleen sanonut joskus 13-vuotiaana, ja on pelännyt sitä, että jos hänestä tulee sisaruskatraansa emäntä perheen äidin mahdollisesti kuollessa. Se työmäärä, mitä hän on joutunut tekemään mummoni sairastuessa syöpään ja aina van synnyttäessä uusia lapsia, on ollut aivan liian suuri hänelle sekä psyykkisesti ja fyysisesti ja se näkyy mm siinä, miten hän on kohdellut omia lapsiaan eli minua ja sisaruksiani.
Winnie
Olen sinun kanssasi täysin samaa mieltä. Ei se suuri lapsiluku olen onnellisen elämän tae, kuten mediasta on saatu lukea. Toisilla se lasten teko sanellaan uskontosuunnassa, harmi niin. Minulla on yksi aikuinen tyttö, jonka elämään ja murheisiin saan olla tukemassa hautaan asti. Kaikki ei mene kuin Strömsössä. Ennalta on käsikirjoitettu elämämme suunta.
VastaaPoistaMikä on uskontosuunta?
VastaaPoistaKielteisyys paistaa aina läpi oli elämän tilanne mikä tahansa.
Samoin elämänmyönteisyys näkyy vaikka olisi kova kohtalo. Ennen kaikkea usko elävään Jumalaan kantaa kaikissa tilanteissa ja auttaa käymään läpi vaikeat kokemukset. Ei uskontoa vaan elämä Jeesuksessa Kristuksessa.
luin tuon tekstin jo ennen kuin linkitit sitä tänne :)
VastaaPoista