tiistai 6. lokakuuta 2015

Lautakankaan kanalan kuulumisia

Kanat saivat eilen vähän ylellisyyttä elämäänsä: kanalaan saatiin sähköt. Nyt kahdeksalla rouvalla ja herra kukolla on kaksi kauniisti valaisevaa ledvalaisinta ja lämpölamppu. Tänään kanojen kammariin tilattiin toinen lämpölamppu.

Nukkumaanlähtötilanne oli kaakottajilla eilen ja tänään ihan saman kaavan mukaan: kaikki asettuivat kanalan väliseinän päälle tiukkaan riviin napottamaan ja sieltä he kaulaansa käännellen katselivat kanalan takaosassa mukavasti lämmittävää lämpölamppua.
Alun alkaenkaan kanoille ei kelvannut nukkumapaikaksi Enon asettelemat hienot ja pyöreäksi veistetyt orret, vaan he ovat viettäneet yönsä äskenmainitun väliseinän päällä melkein katonrajassa.

Seurasin ikkunasta tämäniltaista nukkumaanlähtöä. Yksi kanarouvista oli hoksannut, että lämpölampun alla lattialla hamppupehkujen päällä olisi vallan mukavaa suunnitella nukkumaanlähtöä. Hän kaakotti ja kaakotti ja selitti monisanaisesti ulkona olevalle pääjoukolle, että täällä lampun alla olisi niin lämmintä ja makoisaa. Ulkona tarhan puolella kukko kiertää kiivasta ympyrää ja selittää kovaan ääneen sisällä olevalle kanalle, että "älä nyt hyvänen aika mene sen helvetinvehkeen lähelle, johan se korventaa sun höyhenes". Kana seistä tokittaa lampun alla ja väittää kukolle vastaan ja kukko vain koventaa ääntään ja yrittää komentaa kanaa pois kanalasta.
Aikansa sanailtuaan kukko saa rouvan ruotuun ja lampun alla lämmitellyt selvästikin närkästynyt kana marssii mielenosoituksellisesti ulos tarhan puolelle.

Sanailu unohtui kummallakin kokonaan, kun kanarouva huomasi uuden ihmetyksen tarhassa. Olin vienyt kanalan ulkotarhaan vaalean uudenuutukaisen muumiammeen, johon olin siivilöinyt tuhkapöntöstä tuhkaa. Tuhkassa kylpeminen on hyvää luonnonmukaista loishäätöä kanoille ja juonesta kiinni päästyään uskomme kanojen kelpuuttavan vauvojen muumiammeen kyseiseen tarkoitukseen. Tämän illan kanat vielä ihmettelivät laitosta ja kävivät välillä nokkimassa tuhkaa.

Kanojen touhut ovat kaikenkaikkiaan vallan mahdottoman mukavaa katseltavaa. Arvojärjestyksestä on mielenkiintoista päästä perille. Samoin kanoilla on omat erityispiirteensä. Kun yksi, jo edesmennyt, kana halvaantui, yksi kanoista puolusti sairastunutta ja yritti suojella tätä toisten halventavilta nokkaisuilta. Se pystytteli sairastuneen lähellä ja selvästikin oli myötätuntoinen.

Iltahämärän mielenkiintoisin tapahtuma kanoille oli, kun nostin maahan myrskynkaataman sinisen muovirullan pystyyn kanatarhan verkkoa vasten. Koko lauma kokoontui puoliympyrään katselemaan ja ihmettelemään muovirullaa. Kaakotuskin unohtui, kun kanat kääntelivät päätään, vilkaisivat välillä toisiinsa ja sitten taas jatkoivat mielenkiintoisen muovirullan katselua.

Äkkilähtö sisälle ja yöpuulle tuli, kun todennäköisesti supikoira, joka on useampana päivänä pyrkinyt pihapiiriin, tuli taas liian lähelle kanalaa. Pihassa karhukoirat alkoivat hurjan räksytyksen, johon peltojen takana asuvat naapurin karhukoirat yhtyivät. Aikansa sisällä mekastettuaan kanalauma asettui tiukkaan riviin nukkumaan.

Kun kävin kanalan ikkunasta kyylaamassa, lämpölamppu sai lämmitellä pehkuja kaikessa rauhassa ja kanat pörhensivät höyhenensä paksuksi palloksi, jotta tarkenivat mulkoilla minua ja lämpölamppua.

12 kommenttia:

  1. Ihania kanajuttuja! Voi kun tuo minun ukkoni suostuisi siihen, että meillekin tulisi kanoja...

    VastaaPoista
  2. Sinulle avautui kyllä ihan uusi maailma kun saat seurata noita luonnon ihmeitä, niitähän ne nuo kanatkin ovat. Aivan ihania seurattavia. meillä aikoinaan yksi kana silloin nuorikkona karkasi aina tarhasta ulkopuolelle munimaan, ja joka kevät, niin kauan kuin se kana oli olemassa, keväällä luukkujen ulos auettua se karkasi kaula ojossa kamalasti kaakattaen samaan paikkaan munimaan.

    Kovin lähelle lämmön lähdettä ei kanat tosiaan ole halukkaita menemään, luontaista varovaisuuttako?
    Hyvää jatkoa maaliaselämäänne.

    VastaaPoista
  3. Vallan mainiota kuulla kanojen elämästä, kiitos!

    VastaaPoista
  4. voi niitä kanoja,aikamoisia otuksia <3

    VastaaPoista
  5. Ihania juttuja. Kiitos niiden jakamisesta.

    Kaima

    VastaaPoista
  6. Kanojen elämää on tosiaan mukava seurata. Omat hommansa kanojenpitokin vaatii, siivousta, lannan poisvientiä, ruokkimista ym ym. Talvella sähköäkin kuluu, joten ei ne munat ihan ilmaisia ole.
    Meillä oli kanoja ja kukko liki neljä vuotta, elämäntilanteen muuttumisen vuoksi jouduimme niistä luopumaan.
    Iloksemme ne saivat uuden "kodin", ei jouduttu lopettamaan.
    Koskaan ei ole niin hyvistä munista saatu nauttia kuin silloin - ja parasta oli, kun sain hoidella maatiaiskanan munista syntyviä pikkutipuja.
    Elämää, ei sen enempää!

    VastaaPoista
  7. Voi, että teillä on mielenkiintoisia tapahtumia. Kyllä siellä maalla kokee vuodenaikojen vaihtumisenkin eri tavalla kuin kaupungissa. Teillä on onnellisia kanoja ja onnellisia kanojen hoitajia.

    Kiva kun kävit kommentoimassa. Ihanaa syksyä sinne koko perheelle!

    VastaaPoista
  8. Hauska lukea muiden kanojen "toilailuista". Meillä on myös kanoja (13 rouvaa) ja kaksi kukkoa. Siirsimme ne juuri viikko sitten ulkotarhasta ja kesäkanalasta tallin lämpöön. Tuunasimme tätä talvikanalaa laittamalla ylimpien orsien viereen munanetin vinkin perusteella "ohituskaistat" ja nyt kanat nukkuu sitten näillä rinnakkaisorsilla (toki käyttävät myös ohituksiin) muut, paitsi toisella yläorrella vanhempi kukko nukkuu yhden kainaloisen kanasensa kanssa ja tämä kainaloinen muuten vaihtuu eri öiksi.

    Se kukon topakka potpotus on todella hauskaa kuultavaa. Aamuisin touhuissaan potpottavat toki kaikki, mutta kukon tunnistaa. Se niin topakkana komentaa neitosiaan ja onhan minulla huvitusta hevosten karsinoita putsatessa ja ruokia laitellessa.

    Kauniita päiviä teille ja olkaahan varovaisia liikenteessä näin pahimpaan hirviaikaan!

    -Anu

    VastaaPoista
  9. Voi että, kanojen tulon myötä ulkona juotujen kahvimukillisten määrä lisääntyy potenssiin kymmenen. Vähintään.
    Ovat ne vaan niin hupaisaa seurattavaa että pesee aamutelkkarin jutut mennen tullen.

    Annapa niille kaalinkerä nokittavaksi sitten talvikauden aikana, jo riittää pulinaa ja kaakatusta. Jotkut kasvattavat jauhomatoja kanoilleen, minä en ihan niin hardcoreharrastaja ole.

    Tuhkakylvyt ovat todella luonnonmukaista terveyden- ja hygienian hoitoa, kyllä se siivenalus saattaa haiskahtaa pitkän talven jäljiltä.

    Ja ei, ei todellakaan kannata laskea munien kappalehintaa. Niiden arvo on mittaamaton. Onnea kanailuillenne!

    VastaaPoista
  10. Kyllä kanojen kanssa puuhaillu on melkoista kanaterapiaa! Meilläkin ne aina nukkuvat ylimmällä orrella, tiukasti vierekkäin. Tuosta kukosta, muistelen, että joskus kerroit sen olevan vihainen. Kokemusta on, että sen käytös ei muutu. Jos joku kanoista alkaa hautoa, ottakaa uusi kukko! Kesytätte sen sylissä oikein kiltiksi. Niin meillä on tehty. Jatkossa sitten haudottavat munat on haalittava muualta, ellette tunne munia eroon toisistaan. Isän ja lasten jälkeläiset eivät tosiaan ole suositeltavia. Iloista kanaterapiaa teille jatkossakin!

    VastaaPoista
  11. Täällä toinen kanoihin hurahtanut! En olisi kans ennen voinut kuvitellakaan kuinka persoonallisia kanat voivat olla - ja nehän tosiaan ovat. Eilen saivat iltavillikohtauksen ja hajaantuivat kanalaan taapertaessaan kuin ne kuuluisat haulikon panokset joka ilman suuntaan ja minä tunnin käytin niiden saamiseksi turvallisesti kanalan suojiin. Olihan homma, kun yksi meni katollekin! Kukko kehveli tietysti asteli vain kanalaan ja nokki apetta minkä kerkesi ja tuli vasta hänet erikseen haettuani katsomaan missä akkalaumansa koikkelehtii! Huh! Naurettiin, että nää ei ole enää vapaan kanan munia mitä näiltä tulee, ne on villien ja vapaiden kanojen munia :D :D <3

    VastaaPoista