Isin ensimmäinen eläkeläispäivä

Meidän isin ilme oli tänä aamuna hyvin rentoutunut, huojentunut ja erittäin iloinen - tänään oli hänen ensimmäinen päivänsä eläkeläisenä. Toki me iloitsimme asiasta yhdessä, koska kyllä isin työtaakkaa kannoin minäkin omalta osaltani niissä asioissa missä pystyin. Takana on ajat, jolloin useimmat päivät rytmittyivät ajopäiväkirjan kymmenien kellonaikojen mukaan. Hetkeksikään ei voinut ajatus herpaantua ajolistoja lukiessa - muuten lähdit ajamaan väärään suuntaan väärällä autolla tai seisoit odottamassa omaa vuoroasi väärällä puolella katua. Arkeemme kuului isin jokaisena työpäivänä myös pohdinta, onko ruokatunti sellaisessa paikassa, että ehdit ostaa ruokaa, täytyykö mukaan pakata eväät ja jos täytyy, niin saako niitä koko päivänä jääkaappiin. Jokapäiväinen huolehtiminen oli myös kassan tilityksestä ajallaan ja vaihtorahojen riittäminen tai paremminkin ainainen riittämättömyys.

Täällä Lautakankaalla 45-vuotisen työuran tehneen entisen metallimiehen ja linja-autonkuljettajan päivät täyttyvät kissan ja koirien rapsuttelusta, kanojen, pupujen ja pikkulintujen ruokkimisesta, rankokasan toimittamisesta puuladon suojiin ja autonkuljettajan tehtävistä. Lähihoitajapoika aloitti autokoulun Mikkelissä, joten niitä reissuja on isi hoitanut muutaman kerran viikossa. Isi pitää periaatetta, että hän hoitaa ne ajot jotka ehtii ja minulle jää ne, joita hän ei ehdi.

Keskiviikkoiltana on minulla kuskausvuoro, kun Saara menee sirkuskerhoon ja Miikalla on samaan aikaan jäähallilla jääkiekkokoulu. Lasten harrastamaanpääsy oli yksi iloinen yllätys koko perheelle. Esimerkiksi tuo Miikan viikottainen tunnin kiekkotreeni maksaa 30 euroa ensi kevääseen saakka. Saaran harrastus maksaa muutaman euron enemmän koko lukuvuodelta. Sanoisin, että olisimme tyhmiä, jos emme käyttäisi näitä upeita mahdollisuuksia hyväksemme, kun lapset ovat intoa täynnä päästessään harrastamaan.

Kangasniemellä on siis jäähalli, joka on vajaan kuuden tuhannen asukkaan kunnassa ollut rohkea ja hyvä investointipäätös. Jäähallin aktiivisesta käytöstä kertoo myös se jotakin, että 170 lasta on kirjoilla hallin erilaisissa jäälajeissa. Tällä hetkellä suurin toive tietysti olisi, että kunta raskisi investoida vielä hitusen enemmän, jotta hallin käyttöaste saataisiin sataan prosenttiin ja seurojen tiukkaa taloutta helpotettaisiin. Satsaus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten tukemiseen olisi kaukonäköistä.

Lautakankaan eläinkanta elää koko ajan. Yksi kanaraukka pääsi pölkylle halvaannuttuaan. Kolmen viikon päästä meille on tulossa kissanpentu ja ensi viikonvaihteessa kaksi angorakania. Upea ajokoira Kiira on kotiutunut hyvin ja pienten alkuitkujen jälkeen on viihtynyt myös ulkotarhassa. Karjalankarhukoirasiskokset Anni ja Aino täyttävät tänään 7 kuukautta, eli "vauva" -nimitys on vielä ollut ajankohtainen.

Kun vuosikaudet kaipasin pikkulintujen ruokkimista, aloitin ruokkimisen heti, kun talitintit tulivat koputtelemaan ja kurkistelemaan ikkunoihin. Alapihalla suuren terjoensalavan alla on mahtavia puupölkkyjä ja niiden päälle olen lintujen ruokaa vienyt, kunnes perheen nikkaroitsijat innostuvat suuren lintulaudan rakentamiseen.

Jos pidin kaupungissakin tavallisesta arjesta, niin täällä arki on saanut ihan uudet ulottuvuudet. Kun pitkän päivän tekee ulkohommia, ei illalla tarvitse unta houkutella.
Metsään menisin useamminkin, mutta joka päivä täytyy arpoa, asettaako puutarhan vauhdilla kypsyvät herkut etusijalle. Mustikat ovat edelleen hyvälaatuisia ja maistuvia metsässä ja puolukat saavat vielä kypsyä kaikessa rauhassa. Puutarhan kuusi (tähän mennessä laskettua ja löydettyä) luumupuuta lykkää satoa kymmeniä kiloja ja tyrnit ovat vielä suurimmaksi osaksi poimimatta. Kovin pitkiä aikoja ei tyrniä siedä poimia kerrallaan, kun hapan mehu ja pensaiden terävät piikit kiusaavat näppejä.

Agrimarketissa oli taimien loppuunmyynti ja ostin 70%:n alennuksella muutaman mansikantaimen. Onneksi on luvattu useammaksi päiväksi leppoisia lämpötiloja, jotta ehdin saada taimet maahan. Sitä ennen täytyy käydä kaivelemassa riihestä puutarhajyrsin. Alapihalla on sopivasti kaivinkoneen jäljiltä myllättyä multaa, joten suuria maankääntelyjä ei mansikkamaa vaadi. Kaivinkone kävi meillä kaapeliojan takia, kun vedämme alapihalle ja kanalaan sähköt.

Kuten arvata saatatte, on meillä yhdentoista hengen huuhollissa, viisi vuotta hunningolla olleessa 7000neliön puutarhassa ja isossa talossa niin paljon tuikitärkeellisiä hommia ja vielä enemmän suotavia töitä, että tietokoneen kanssa seurusteluaika on kutistunut olemattomiin. Siihen kun lisätään onnettomasti toimiva nettiyhteys, niin bloginpäivitystahti on ikävästi hidastunut.
Olette silti mielessäni joka päivä.
Ollaan tarkkoja, mihin päivämme käytämme.