maanantai 26. lokakuuta 2015

Lokakuun telttaretkeilijät

Anne-Mari oli Mikkelissä ajotunnilla ja oli samalla reissulla eksynyt muutamaan kauppaan. Kotiin hän tuli teltan, avaruuslakanan ja muutaman muun retkeilytarvikkeen kanssa. Yksi hujahdus meni, kun Anne-Mari oli pikkusiskonsa kanssa laittanut telttaretkivarusteet valmiiksi ja siellä tytöt nyt nauttivat metsän rauhasta teltassa kahden koiransa kanssa.

Tämmöiset tempaukset on niitä maalla-asumisen hyviä puolia, että jos tekee mieli mennä lokakuun loppupuolella yöksi metsään telttailemaan, niin senkuin vain lähdet. Kyllähän helsinkiläinenkin pääsee vaikka Nuuksioon yöksi nukkumaan, mutta äitinä en olisi päästänyt alaikäistä lasta isosiskon mukaan Nuuksion metsiin.

Kauhisteleville rauhoitteluksi voin mainita, että tytöillä on siis pakkasille tarkoitetut varusteet, mukana kaksi pelottavaa vahtikoiraa, kännykät ja matkaa kotiin tutusta metsästä alle kaksi kilometriä.
Paljoa ei tarvitsisi houkutella, että pyydämme isin kanssa Anne-Marin varusteita lainaksi seuraavaksi yöksi.
...

Eilen illalla oli erityisen kodikasta lähteä nukkumaan, kun väkeä oli sekä vanhan että uuden talon puolella. Kun täällä uuden talon puolella on vierasnukkumapaikat vielä aika lailla hakusessa, niin satunnaisesti on vanhan talon puolella "Mummon kammarissa" yövieraita yöpynyt. Kun Melska vietti syyslomansa täällä mummolassa, hänellä oli sänky takkahuoneessa. Sängyn paikka on kuitenkin niin "vilkkaasti liikennöidyllä paikalla", että aikuinen ei saisi nukuttua keittiön vieressä talon toisen päädyn kulkuväylällä. Melskan sänky on vieläkin paikallaan ja on nimetty hänen mukaansa. Mukava siinä sängyllä on loikoa ja yökin siinä sujuu, jos ei välitä valoista ja vessaan kulkijoista.

Kun Pikkuveljen Vaimo aamulla vanhasta talosta tänne uuteen taloon aamukahville tullessaan sanoi, että "ihan hyvin voi siellä Mummon kammarissakin nukkua", niin minulla oitis heräsi uusi ajatus. Taidan ottaa seuraavaksi projektiksi kyseisen huoneen tyhjentämisen, siivoamisen ja kalustamisen nukkumista varten. Huone on aikoinaan villoitettu ja seinät saaneet uudet levyt ja tapetit ja ikkunakaan ei ole talon alkuperäinen, niin siellä pysyy lämpöinenkin aika hyvin. Vaikka tuvan puolen lattia on erittäin hatara lämpöjen suhteen, niin talon toisessa päässä olevat kammarit ovat myös lattioista melko vedottomat.

Mummon kammarin seinän toisella puolella on kaikkein viimeiseksi remontoitu huone, jonka minä sain omaksi huoneeksi joskus 12-vuotiaana. Se huone taas on liiankin tiivis ja aivan liian pieni kahden ihmisen nukkumiseen, koska sieltä loppuu ilma, jollei ovea eteiseen välillä aukaise. Tokihan remontoimalla saa senkin huoneen vallan mainiosti asuttavaan kuntoon.

Vanhassa talossa on siis sähköt, muttei viemäriä eikä luonnollisesti vessaa eikä pesutiloja. Mutta kun vanhan talon ulko-ovelta on kymmenen metrin matka uuden talon ovelle, ei vessankaan puute ole mikään kovin suuri ongelma.

Ulkotyöt edistyivät tänään iltapäivän aurinkoisessa säässä sen verran, että sain sirpillä katkottua aitan vierustalla olevien kukkaistutusten kuivat jäänökset ja kuskattua ne pois silmistä, eli kuusiaidan takana olevaan läjään, jossa toivon niiden kiltisti maatuvan. Ja jos eivät aio maatua, vaan pistävät silmään tiellä liikkuessa, aion raahata ne vanhan talon takana olevalle pellolle, jossa meidän isi sai jo yhtenä iltana toteuttaa pyromaanisia taipumuksiaan, kun hän poltteli rikkinäisiä huonekaluja ja muuta suurempaa puuroinaa. Ihan kaikkea kun ei voi pannuhuoneen kattilaankaan sysätä.

Päivän yksi huippuhetki oli myös tutun putkimiessedän vierailu, kun hän päästi meidät pälkähästä korjaamalla keittiön erkkerissä vettä tiputtaneen patterin venttiilin. Perjantai-iltana huomasin lätäkön keittiön lattialla ja ehdin jo syyttää kissaparkaa, ennenkuin huomasin patterin vuotavan.
Sama putkimies, joka 30 vuotta sitten teki tämän talon valmistuessa putkityöt, kävi nyt meillä. Samalla reissulla hän katsoi kaksi muutakin patteria, jotka lämmityksen päällä ollessa hehkuvat tulikuumina. Ja ihan aiheellista oli myös opastus pannuhuoneessa, kun hän näytti patterien ja vesiputkien sulutukset. Onneksi kiinteistönhuollossa työskentelevä vanhin poika minua asiasta muistutti, että sulut kannattaisi putkimieheltä selvittää.

Tällä erää näyttäisi asiat taas olevan kunnossa. Kana on hautonut kaikessa rauhassa jo kuusi päivää. Emme ole käyneet hänen touhuihinsa koskemassa - annamme luonnon hoitaa asian niinkuin parhaaksi katsoo. Tuskin hautojan pesään ovat muut käyneet munia tänä aikana pyöräyttelemässä, kun kanalan muista pesistä on joka päivä löytynyt 7 munaa, eli yhtä monta kuin hautojan lisäksi on muita kanoja.

Pidetäänpä mekin huolta omista hautomuksistamme.

3 kommenttia:

  1. Meinasin jo kysyä saiskos mummon mökkia vuokrata, mutta itse sinne suunnitteletkin meneväsi..:))

    VastaaPoista
  2. Onpa kiva telttailla omassa metsässä! Kaikenlaista mukavaa voi maalla tehdäkin rauhallisella paikalla. Varjelusta yölle metsässä ja teille siellä kotiväelle. Kohta varmaan pojatkin kaipaavat luontoon öitsimään.

    VastaaPoista
  3. teltta-retki metsään,tytöt muistavat sen varmaa ikuisesti :)

    VastaaPoista