lauantai 18. helmikuuta 2012

Uunihaukea saivat tänään ne, jotka menivät mummolaan

Talouskoululainen pääsi tänään mummolaan. Mummo pyysi piiakseen hiihtolomaksi. Sopivasti Pikkuveli sovitti mummolakäynnin tälle viikonlopulle, niin sain tytön mukana samaan autoon laitettua parvekkeelta neljä kylmälaukkua ja muutaman muun nyssäkän talven mittaan kerättyjä lasipurkkeja sun muita purnukoita. Vaikka koko vuosi niitä säilöntä- ja pakastuspurkkeja sinne mummolan ala-aittaan kerätään, niin joka syksy ne kuitenkin kesken loppuu. Luulisi, että vuosi vuodelta hiipivä vanhuuskin vähän hillitsisi mummon säilöntätahtia, mutta ei kyllä hiljenemistä näy missään.
Uusin herkkukeksintö on leipäjuusto äitini tekemän luumuhillon kanssa. Tehän tiedätte ne pienet, punaisenkirjavat maatiaisluumut, jotka ovat hyviä ja makeita vain todella kypsänä. Kun niistä tekee hillon, niin luumun maku on täydellisesti tallessa ja hillossa on huikea pieni happamuus, joka sopii leipäjuuston kaveriksi.

Äidin kauppaostokset mummolaanmenijät veivät täältä mennessään. Kun puhelimessa kyselin äidiltä lisätoiveita, ei ruuanostamiselle ollut tarvetta, kun äiti kertoi serkkunsa tulleen juuri käymään haukifileiden kanssa. Kaupunkilaiset kaupan kalatiskien varassa keinottelevat ihmisparat päästivät syvän huokauksen sen tiedon kuultuaan. Melkein kirjaimellisesti sain kytkeä miestäni riimuun, kun oli niin tosissaan lähdössä anopille haukea syömään. Pikkuveli vielä innosti tarttumaan tuumasta toimeen, koska miehellä on vapaa viikonloppu ja  Pikkuveli vaimonsa kanssa tulee jo huomenissa takaisin.
Haukifile vastapyydetystä kalasta on yksi oiva esimerkki kaupungin ja mummolan vastakkainasettelun epäsuhdasta: Helsingistä ei tänään löytynyt MITÄÄN, mikä olisi ollut tavoiteltavampaa, kuin tuore hauki. Jos meidän isillä ei olisi viisivuotiasta tyttöä kääntämässä hänen päätään, olisi tieto kala-ateriasta vienyt hänet 300 kilometrin päähän syömään.
No, jos minua ei tarvittaisi kotona enemmän, olisin lähtenyt mummolaan menevään autoon ilman uunihaukeakin.

6 kommenttia:

  1. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi syönyt haukea! Lapsuudessa siitä tehtiin soppaa tai vain paistettiin. Jospa tuo vanhin poika sitä kesällä kalastelisi nyt kun meillä on oma vene!

    VastaaPoista
  2. Tuoretta haukea voissa paistettuna, nam.
    Onpas sinulla lujat köydet kun sait pidettyä isin kotona. Eikös 5-vuotias halunnut mennä mukaan.
    Kyllä sinulla on onnea kun äitisi on vielä hyvässä kunnossa ja lapsilla on mummola. Lisäksi saatte vielä mummolan herkkuja. Niistä muodostuu hyviä muistoja lapsille tuleviksi vuosiksi.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Hei
    Olen lukenut sivujasi säännöllisesti ja on vielä ensimmäinen logi johon kirjaudun.
    Sinulla on aika ruusunpunaiset unelmat täällä maalla asumisesta, sitten kun....
    Oletko harkinnut alkaa laittaa talteen myös tyhjät kananmunakennot ja kuivata munankuoret niille tuleville kanoillesi? Tietysti tämäkin on mitä suurimmassa määrin, tila ja aika kysymys.
    Toivon unelmiesi toteutuvan, ilman suurempia pettymyksiä.
    Terveisin,
    Entinen emäntä ja omaishoitaja Etelä-Savosta ja syödään vaihtelevan säännollisesti Roinilan lihaa myyntiautosta ostettuna
    Aino

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Aino ja olipa mukavaa kuulla sinusta!
      Ensiksikin: voimia työhösi omaishoitajana, jos sitä työtä vielä teet.

      Viime kesänä oli muuten niistä munakennoista puhe äidin kanssa, kun teimme inventaariota ala-aitan varastoista. Äidillä oli siellä muutama pahvilaatikollinen munakoteloita ja totesimme, että ihan vielä ei tarvitse minun niitä ruveta tallettamaan. Täällä kaupungissa käytän ne nyt biojätteisiin.

      Ja ne ruusunpunaiset unelmat: täällä asfalttierämaassa ei maalainen jaksa asua ilman unelmia omasta mansikkamaasta ja onkireissuista.
      Elämä ulkoisesti ja käytännön asioiden sujumisen puolesta on kaupungissa laiskistavan helppoa. Sähköä, vettä ja lämmintä riittää ja pääsee kulkemaan asioillaan silloin kun huvittaa. Silti valitsen mielummin vaivannäön arkisten asioiden sujumisen suhteen.
      Kaikkea hyvää Sinulle, Aino!

      Poista
  4. Haukea ja kuhaa saamme kerran viikossa,vähintään,ku mieheni pitää verkkoja järvessä!Voissa paistettuna ja kuorrutan pelkästään sämpyläjauhoissa!NAMS!:)

    VastaaPoista
  5. Kunhan kesä tulee ja pääsemme mökille kalaan, niin toiveissa myös haukea.. nyt viime kesän kalarippeitä on vielä pakkasessa, josta niitä syödään aika vauhdilla pois.
    Terveiset äidillesi - hienosti hän on jaksanut hillota ja säilöä ja marjastaa ja ja...
    Kiva, kun talouskoululainen meni auttamaan mummoaan...

    VastaaPoista